Olen työskennellyt stressinhallinnan parissa 14 vuotta – ja askerrellut sen suhteen koko ikäni. Jo lapsesta saakka olen ollut kiinnostunut ja innoissani elämänlaadun parantamisesta. Siitähän stressinhallinnassa lopulta on kyse.
Haluamme olla “parhaita versioita itsestämme”. Se on ymmärrettävää, ja meillä on siihen lajina vaisto. Samaan aikaan sisältä ja ulkoa tulee painetta olla tehokkaampi, oikeamielisempi, eettisempi, parempi ja aikaansaavampi. Nämä ovat toisinaan ristiriidassa keskenään.
Perusfilosofiani on, että olemme parhaita versioita itsestämme silloin, kun olemme optimaalisessa olotilassa. Tuo tila on lähellä flow-kokemusta: sitä, kun kaikki vain sujuu melkein kuin itsestään, aika tuntuu katoavan ja tulostakin tulee. Tuo optimaalinen olotila ei kuitenkaan tule itsestään; sen eteen pitää tehdä paljon töitä.
Jos ei näe henkistä vaivaa stressinhallintansa suhteen, ei voi odottaa tuloksiakaan. On opittava stressaamaan, toisin sanoen, oleellisista asioista, jotta voisi olla stressaamatta joutavuuksista. Jokaisella on tähän ainutlaatuinen polkunsa, koska jokainen olemme erilaisia.
Jotain yhteistä kuitenkin kaikella stressinhallintaan ja parempaan elämänlaatuun johtavilla poluilla on. Nimittäin nämä kolme periaatetta:
1. Muuta yksi asia nykyisessä olemisessasi. Älä enempää. Tämä muutettava asia liittyy huomioosi, ei tekemiseen. Ala tiedostaa miten stressisi syntyy. Ryhdy yksityisetsiväksi sen suhteen. Huomaa eritoten millaisilla hienovaraisilla tavoilla vastustat sitä, mikä on.
2. Anna tälle olemisen ja stressaamisen tavalle nimi. Voit kutsua sitä vaikka “Rouva Oikeamieliseksi”, jonka pitää aina tehdä kaikki itse ja oikein, mieluiten täydellisesti. Tai sano sitä “Herra Vapaamieliseksi”, jonka pitää aina tehdä kivoja juttuja samaan aikaan kun asialliset hommat jäävät tekemättä. Tämä antaa sinulle etäisyyttä ja leikkisyyttä irtautua nykyisestä ajattelutavastasi (siitä, joka tuottaa sinulle stressiä, koska viimeksi kun asiaa tarkastelin, kukaan ei stressiä ole sinulle lautasella tuonut).
3. Opettele ottamaan etäisyyttä ajatuksiisi. Kärsimys tulee siitä, kun uskomme ajatuksiamme. Olemme kaikki uskovaisia, mitä ajatuksiimme tulee. Ne ovat meille kuin jumalan sana. Niitä vastaan rikkominen tuntuisi synnilliseltä. Tämä on kuitenkin hullua: jokainen maailman ihminen muodostaa oman yhden ihmisen uskontonsa, ja uskoo (!) olevansa oikeassa, ja muiden ihmisten olevan väärässä. Enemmän tai vähemmän, ainakin. Etäisyys omien ajatusten ja niiden tarkkailun välillä on avain elämänlaadun ja stressinhallinnan parantamiseen. Syy on yksinkertainen: tarkkailun tilassa ajatukset ovat kuin mikä tahansa kohde – avainnippu pöydällä tai ohi ajava auto – ja samoin ovat (edistyneissä opinnoissa) myös niiden tuottamat tunteet ja fyysiset aistimuksetkin. Ne ovat kaikki osa sitä uskontoa, johon on hyvä saada etäisyyttä. Näin muutumme fundamentalisteista tieteellisemmiksi oman yhden ihmisen uskontomme suhteen.
Näillä alkuun. Jos tulee kysyttävää, laita viestiä. Sitä vartenhan täällä ollaan – kärsimystä vähemmän ja iloa enemmän. Ja, hiljalleen, kevättä kohti.
