Kun aloitin kirjoittamaan väitöskirjaa viisi vuotta sitten, olin aivan pihalla.
Lukemistooni oli viimeiset vuodet kuulunut kirjoja markkinoinnista ja yritystoiminnan pyörittämisestä. Klassikot kuten “Get Clients Now”, “Ultimate Marketing Plan”, ja “Secrets of Closing the Sale” olivat kovassa käytössä. Mihinkään kovin teoreettiseen en ollut koskenut sitten yliopistosta valmistumisen jälkeen.
Oli kauhea shokki huomata, miten tyhmäksi olin tullut.
Kaikki teoreettinen tuntui vaikealta. Akateemiset käytännöt olivat muuttuneet vieraiksi.
Samaan aikaan olin edistynyt käytännön asioissa. Itsensä työllistäminen omalla yritystoiminnalla vaatii kaikenlaista ei-käsitteellistä. Kuten laskujen maksamista ajallaan ja sellaisen työn tekemistä, mistä joku toinen ihminen on valmis jotain maksamaan.
Neljä artikkelia teoriasta ja käytännöstä
Ryhdyin väitöskirjan tekoon kirjoittamalla artikkeleita aiheestani: amerikkalaisfilosofi Ken Wilberin integraalisesta teoriasta ja sen käytännön sovelluksista coachauksessa. On melko harvinaista, että moniulotteisen kokonaisfilosofian pohjalta luodaan menetelmä, jonka tarkoitus on luotsata ihmistä eteenpäin elämässään. Valmennusalalla kun melko tyypillistä on vain mennä ja meinata.
Tältä pohjalta askartelin yhdessä kollegani Matti Kamppisen kanssa kaksi artikkelia käytännöstä ja kaksi artikkelia teoriasta. Niissä tutkimme integraalisen teorian suhdetta muun muassa systeemiajatteluun, henkisyyteen, ja erilaisiin viisausperinteisiin. Näiden punaiseksi langaksi kirjoitin pitkähkön johdantoartikkelin, joka on tavallaan kuin oma, erillinen kirjansa (lyhyt sellainen, noin 60 sivua).
Monien mutkien kautta väitöskirjani valmistui eilen.
Haasteita toi mukaan se, että tein väitöstä kokonaan työn ohessa. Samaan aikaan väitöskirjani kanssa (2015-2020) kirjoitin ja julkaisin kustantajani kautta kaksi muuta kirjaa, ja suomensin yhden. Työt muuttuivat myös tuona aikana toiminimestä osakeyhtiöksi, mikä toisaalta selkeytti ja toisaalta mutkisti tekemistä. Ainakin oli paljon opeteltavaa.
Kolme asiaa, mitkä opin väitöskirjaa tehdessäni
Opin väitöstä tehdessäni monenmoista. Ensinnäkin opin sen, miten puhdasta iloa tuottaa uppoutuminen ymmärryksen lisäämiseen. On hienoista hienointa huomata toisaalta tietävänsä lisää, ja sen myötä nähdä, missä omat tietämisen rajat kulkevat. Niiden laajentamista on tehnyt kovasti mieli jatkaa.
Toiseksi opin, miten oleellista on nähdä teorian ja käytännön yhteys. Minulle integraalinen teoria muuttui todeksi ja eläväksi sillä hetkellä, kun ymmärsin miten sen avulla voidaan saada kestävä muutos aikaan toisessa ihmisessä. Olen sitä puuhaa harjoittanut nyt työkseni 10 vuoden ajan. Jos en olisi näin toiminut, kiroaisin luultavasti jossain tutkijankammiossa, miten turhaa ja tarpeetonta tämäkin teoria on ja miten kaikki lopulta palaa Nietzscheen.
Kolmanneksi, olen oppinut elämään sellaista elämää, jota kutsun nimellä Vita Contemplactiva. Filosofi Hannah Arendt rinnasti mainiossa kirjassaan Vita Activa – Ihmisenä olemisen ehdot (The Human Condition) pohdiskelevan ja aktiivisen elämän (vita contemplativa vs. vita activa), suosien jälkimmäistä. Minä suosin molempien synteesiä, jossa osaaja vetäytyy pohdiskelusta toimintaan ja takaisin pohdiskeluun, taas takaisin toimintaan, ja niin edelleen. Sellainen on mielestäni hyvää elämää. Tilanteiden vaihtuessa voi toiselle puolelle antaa enemmän painoa.
Väitöstilaisuus on myöhemmin tänä syksynä.
Koronatilanteen johdosta normaalisti yleisölle avoimet väitöstilaisuudet on rajattu 50 osallistujaan. Tilaisuutta voi mahdollisesti päästä, jos etäyhteydet suovat, seuraamaan myös internetin kautta. Opponenttina on tunnettu filosofi Esa Saarinen, joten marraskuun pimeiden iltojen valoksi saattaa tiedossa olla todellinen viisaustieteellinen spektaakkeli aiheesta “Ken Wilber as a spiritual innovator – Studies in Integral Theory”…
Tästä alta voit kuunnella ajatuksia aiheesta.
