En tiedä sinusta, mutta minä olisin mieluummin jäänyt kohtuun.
Ilmaista ruokaa, aamuin illoin, mukava pesä, ei ehkä liikkumatilaa kauheasti, mutta sellainen kimmoisa ja lämmin. Ja ilmasto! Juuri sopiva. Olo oli kuin Kultakutrilla.
Mutta sitten piti syntyä ja parkuhan siinä pääsi.
Tänne ihmisten maailmaan, kaikenlaisen hässäkän, sotien ja perhedraamojen keskelle. Eih! Missä kohtu, todellinen kotini?
Tämmöisissä fiiliksissä tuli vietettyä äsken viikko tai parikin. Olin nimittäin KEVÄTMASENTUNUT.
Sitähän ei ole varsinaisesti tutkittu, kevätmasennusta nimittäin. Kanadalainen tuttavani tiesi kuitenkin kertoa, että aikanaan Kanadaan muuttaneet suomalaiset päättivät päiviään oikein urakalla juuri kun kevät siellä suunnalla alkoi. Paikalliset ihmettelivät mikä oli syynä, nyt kun kerran valoa ja elämää jälleen oli.
Minä epäilen, että juuri se oli syynä.
Suomalaisen psykofysiikka – sosiaalisuudesta puhumattakaan – joutuu ylikompensoimaan kuuden pitkän hyhmäisen talvikuukauden aikana. Kun kevät sitten yllättää, tuo ylikompensaatio loppuu kertalaakista, ja mielellä kuorrutettu elimistö jää täysin vaille…no, jotain hormoneja.
Siinä minun teoriani.
Oli se miten oli, kevätmasennus oli kauheaa aikaa. Tältäkö tuntuu se paljon puhuttu vi**tus? Ilmeisesti! Oli samaan aikaan ärtynyt ja apea olo. Miehiset menkkani eivät paljoa naurattaneet, semminkin kun mitään ei voinut asialle tehdä. Gintonic helpotti vähän, puoleksi tunniksi.
Sitten se meni ohi. Niinkuin säätilat yleensäkin. Vähän taisi auttaa, kun avauduin asiasta. Silloin oli jo valmiiksi parempi olo.
Päästyäni taas pääni kanssa tolpilleni, sain ajatuksen. Ihminen on kuin autokolarissa vaurioutunut Jeeppini. Peltikolarin jäljiltä laturin hihna löystyi. Se ei enää ladannut akkua kunnolla, minkä seurauksena akku piti nostaa sijoiltaan ja laittaa ylläpitolaturiin. Hihnaa en ole vielä kiristänyt kun en muistanut miten se tehtiinkään. Joka tapauksessa, kolareita sattuu. Niiden syyt ovat monimutkaisia, eikä sillä ole väliä lopputuloksen kannalta. Oleellista on todeta, että nyt on joku hihna löysällä, ja sitä pitää kiristää. Jos siihen ei löydy omia neuvoja, sitten voi kysyä joltain, jolla on. Ja vähintään pitää ladata se akku.
Sitten taas mennään, ja kohta onkin jo ihana syksy.
