Ajattelitko syntyväsi?
Etpä varmaan ajatellut. Ja silti täällä sitä ollaan. Ihmeistä ihmein on se, että voit juuri nyt lukea näitä sanoja tietoisuutesi avulla.
Mikä tuo tietoisuus on?
Minulla ei ole hajuakaan.
Sen avulla kaikki mitä näet, ajattelet ja kuulet, on kuitenkin mahdollista. Joku voisi jopa sanoa tuota tavallista, arkista tietoisuutta kaiken näkeväksi ja kaiken tietäväksi, koska sen avulla kaikki nähdään ja kaikki tiedetään. Ilman tietoisuutta ei nähdä mitään eikä tiedetä mitään. Uskontotieteessä tuollaista kaikentietävää ja kaikennäkevää ominaisuutta kutsutaan melko lennokkailla nimillä: Allah, Jumala, Tao, Brahman, ja niin edelleen.
Joka tapauksessa: se, että olet juuri nyt elossa ja tietoinen on ihmeistä suurin.
Ja mitä sinä teet tuon ihmeistä suurimman kanssa? Miten suhtaudut siihen, että saat kokea asioita ja olla olemassa? Miten kiität tuosta ihmeestä?
Jos olet samanlainen pallopää kuin 99,9 prosenttia maailman muista ihmisapinoista, et luultavasti mitenkään. Kiittämisen sijaan kiukuttelet, kun asiat tietoisuutesi piirissä eivät mene niin kuin sinä tahdot.
Tämä on ihmisen vajaamielinen tola.
Sen sijaan, että lankeaisit polvillesi elämän ihmeestä kiittäen, heräät aamulla, puet oman minuutesi päälle, ja alat skannata ympäristöä miettien mistä sitä seuraavaksi mielensä pahoittaisi. Mikähän täällä on seuraavaksi pielessä? Koskakohan seuraava asia ei mene miu mau mukkaa?
Vaan onneksi on vaihtoehto.
Mikä se on, kysyt?
Se on tämän tällaisenaan hyväksyminen.
Se on vapauden hinta.
Kipu on osa elämää, kärsimys on valittua. Se valitaan samalla kun ryhdytään valittamaan.
Ole hyvä.
