Tässä jaksossa ihmettelen että kuinkas tässä nyt näin kävi.
Otamme tarkasteluun Yhdysvaltain tuoreen presidentin, Donald J. Trumpin. Käytämme tarkastelun ja hämmästelyn apuvälineenä integraalista ajattelua.
Integraalisen ajattelun perustaan kuuluu, että kaikki kehittyy. Jopa Trump. Kehitys ei silti ole taattua: osa meistä voi jäädä kiinni kehitysvaiheeseen, joka on hyvinkin yksiulotteinen ja yksinäkökulmainen. Tällaista ajattelua sanotaan minäkeskeiseksi, egosentriseksi, kehitysvaiheeksi.
Yksinäkökulmaista ajattelua tavataan kaikkialla, jossa oma etu on tärkein. Toisen etu vaatisi näkökulman laajentamista, ja siihen ei tässä vaiheessa helposti pystytä. Tämä ajattelu ei mahdollista empatiaa, itseironiaa eikä laajempia kokonaisuuksia huomioivaa toimintaa. Se mahdollistaa, sen sijaan, suoraa toimintaa, oman reviirin suojelemista ja vihollisten poissulkemista.
Donald J. Trump on integraalisten linssien läpi nähtynä seuraavanlainen kuvatus:
- Punaisen (yksinäkökulmaisen) maailmankuvan tasolla oleva
- Persoonallisuudeltaan “Vahvan Johtajan” arkkityyppi (enneagrammi-8)
- …joka ei ole kovinkaan terveellä kehitysvaiheella ollakseen 70-vuotias aikuinen ihminen…
Hänen valtaanpääsynsä kertoo kulttuurisesti haastavasta tilanteesta, jossa marginalisoidut ryhmät ovat “vihdoin saaneet (hänen kauttaan) äänensä kuuluville”. Aika lailla samalla tavalla kuin Perussuomalaisten puolue teki Suomessa. Yhdysvaltojen binäärisestä politiikasta johtuen vaihtoehtoja oli vain kaksi, toisin kuin maassamme. Trump puhuu yksinkertaista kieltä, johon monen on helppo samastua.
Se kertoo havaittavan toiminnan tasolla siitä, miten suoralle toiminta ja yksiulotteisille näkemyksille on kysyntää. Moninäkökulmainen ajattelu vaatii jotain muuta kuin huutamista, mölisemistä ja valtaa. Se vaatii harkintaa, älyä ja eri näkökulmien ottamisen taitoa. Näitä taitoja ei ole melko suurella osalla ihmisistä. Ja juuri näiden ihmisten tarpeisiin tuo totinen trumpettitorvensoittaja vastaa.
Sosiaalisesti elämme tilanteessa, jossa talous on mennyt alamäkeä kohta 10 vuoden ajan. Kärsivällisyys on monelta lopussa. Ei ole aikaa odottaa moniulotteista ajattelua. Ei ole aikaa odottaa laskujen maksamista. “Minusta tulee suurin työpresidentti, jonka Luoja on koskaan luonut”, on houkutteleva lause monelle Amerikan läskipoimuihin hautautuneelle työnsä menettäneelle tai tulorajan alapäässä kihnuttavalle kurjistujalle.
Ja vastaavasti suuremman kokonaisuuden, maailmanpolitiikan palapeliin, Trump asettuu yllättävän luontevasti. Hänen tasoisiaan johtajia on totuttu näkemään lähinnä Vähä-Aasian diktaattoreina ja Venäjän vallankahvassa. Lisääntyvässä määrin myös Euroopan itäisissä osissa. Nyt myös …Amerikan Yhdysvalloissa.
Toisin sanottuna:
- Trump on politiikan Chuck Norris, aikuisen kehityksen alarajoilla toimiva esimerkki epäterveestä enneagrammi-kahdeksikosta
- …joka heijastaa kulttuurisesti, taloudellisesti ja rakenteellisesti melko hyvin vallitsevaa alamäkeä, jossa yksiulotteiset lyhyen tähtäimen impulsiiviset ratkaisut koetaan messiaanisina pelastajina moniulotteisesta ja monimutkaisesta tilanteesta
Sivumennen sanoen, milloinkaan ei modernissa yhteiskunnan historiassa liene nähty – ei ainakaan Amerikan Yhdysvalloissa – kahta presidenttiä, joiden ajattelun kehityksessä on noin monen asteen ero.
Näkökulmia yhdistävä, humaani ja viisas, kutakuinkin integraalisesti ajatteleva Barack Obama…
…ja sitten tuo yllämainittu.
Mitä tässä tilanteessa tehdä?
Ehkä parasta on keskittyä oman itsen, oman ihmisyyden ja oman kehityksen edistämiseen. Tehdä kaikkea sitä, mitä Trump ei ole eikä tee eikä kykene tekemään. Hän on jäänyt jumiin omaan maailmankuvaansa, eikä tuskin tule siitä omassa mielenmaisemassaan ylemmäs nousemaan.
Me kuitenkin voimme.
Kyllä, me voimme.
Me voimme – sinä, minä ja tuttavasi – voimme omistaa aamun ensimmäisen tunnin itsellemme. Voimme aloittaa päivämme omistamalla hieman aikaa ja vaivaa itseämme kasvattavalle toiminnalle. Voimme meditoida ja olla hiljaa. Voimme lukea jotain sivistävää. Voimme kirjoittaa tunteitamme paperille. Voimme voimistella kehomme ottamaan vastaan mitä päivä tuo tullessaan.
Voimme, juupeli soikoon, säilyttää arvokkuutemme tämän kaiken – myrskyjen, menetysten ja menestyksen – keskellä ja kasvaa ihmisinä siinä sivussa.
Se on jotain mihin ei USAn tuleva presidentti pysty.
Mutta me pystymme.
Kyllä; me pystymme.
Jaksossa mainittuja lähteitä:
