Työelämässä on kaksi junaa. Toisessa matkustavat ne onnekkaat, jotka kykenevät sopeutumaan valmiiksi rakennettuun organisaatioon. Toiseen ovat pakotettuja ne sopeutumattomat, jotka perustavat oman firmansa.
Tänään tulee kymmenen vuotta siitä, kun hyppäsin jälkimmäiseen junaan.
Se ei ollut niinkään valinta, kuin ainoa vaihtoehto.
Monen yrittäjäluonteen tavoin olen kyvytön tekemään oikeita töitä. Käskyjen vastaanottaminen on minulle kuin halvan vodkan nielemistä: voin sitä tehdä, mutta kernaammin en. Yhteistyötaitoni ovat puutteelliset. Höpötän olemattomia, ajattelen ääneen, ja rakentelen epämääräisiä pilvilinnoja.
Minun kaltaisteni yrittäjäluonteiden on parempi työllistää itse itsensä. Se vähentää omaa kärsimystä ja minimoi sosiaalisia vaurioita.
Yrittäjänä oleminen on opettanut paljon, etenkin ajankäytöstä.
Omaa ajankäyttöäni yrittäjänä määrittää paljolti se, mitä en tee.
En, esimerkiksi, käytä Twitteriä tai Facebookia enkä surffaa netissä (ellen etsi tietoa jostain asiasta tai osta jotain nettikaupasta). Instagramia käytän, koska tykkään julkaista kuvia Jeepistäni. LinkedIniä käytän myös, koska kuvittelen sen olevan tärkeää. Luultavasti se ei sitä ole.
En pidä tehtäviä asioita mielessäni.
Kirjoitan ne lapulle. Kolme tärkeintä asiaa päivää kohden. Vähemmän tärkeät niiden alle.
En tee töitä ennen aamukahdeksaa enkä iltapäivällä neljän jälkeen.
Jos tekee töitä liikaa, tekee jotain väärin. Elämässä pitää olla tasapainoa. Jos sitä ei ole, tai jos sitä ei halua, suosittelen keskusteluja ammattiauttajan kanssa.
En tee asioita, jotka eivät tue päämääriäni. Niitä ovat minulle kirjojen kirjoittaminen, viisastuminen, ja yhteydenpito asiakkaisiin. Olen asiakastyön ohessa, kuluneiden 10 vuoden aikana kirjoittanut kuusi omaa kirjaa, suomentanut kolme teosta, ja tehnyt väitöskirjan.
Sanon tämän siksi, että sitä saa aikaan kaikenlaista kivaa jos ei tee kaikenlaista turhaa.
Kuka tahansa pystyy kirjoittamaan kirjoja työnsä ohessa, jos kirjoittaa 1000 sanaa päivässä kahden kuukauden ajan. Kuka tahansa voi rajoittaa päivän työnsä kolmeen keskeiseen, jos ei anna vähemmän keskeisille asioille aikaa. Kuka tahansa voi olla tyytyväinen tekemiseensä, jos jättää tekemättä asioita, joista ei tule tyytyväiseksi ja tekee asioita, joista tulee tyytyväiseksi.
Mutta kuka tahansa ei voi ryhtyä yrittäjäksi.
Siihen vaaditaan kieroon kasvanut, yhteistyökyvytön, uppiniskainen, ylimielinen, hävytön, epäsosiaalinen, ylemmyydentuntoinen ja kaikkitietävä luonne.
