Joskus ei ollut tätäkään.
Niin, mitä siis? Onko Jakonen taas jättänyt aamulääkkeet väliin?
Kiitos kysymästä, en ole. Syön aamuisin magnesiumia ja vitamiineja, ne ovat lisäravinteita.
Mutta asiaan.
Niin, joskus ei ollut tätä, mitä nyt on. Ei ollut sinun elämääsi, ei sinua sitä ihmettelemässä, eikä kaikkea sitä ihmeteltävää. Mutta nyt on.
Joskus ei ollut sitä menestystä, mistä nyt nautit. Tai sitä kärsimystä, mistä nyt kärsit. Joskus ei ollut niitäkään.
Mutta nyt on.
Tätä sanotaan evoluutioksi.
Se on sellainen kummallinen, selittämätön mekanismi, joka tuottaa uutta melkein tyhjästä. Joskus ei ollut kuin atomeja kihisemässä keskenään, vähän alkulimaa siellä sun täällä, ja pari olmia sekoilemassa. Ja nyt…kaikkea TÄTÄ!
On Mozartin tuotantoa, on punkbändejä Meksikosta ja psykedeelistä rokkia Malesiasta, on herranjestas abstraktia ekspressionismia á la Roy Aurinko, ja kulinaarisia herkkuja kuten äidin lihapullia ja vegaanituttavan muhennoksia. On porkkanasta tehtyä savukalan korviketta, on infrastruktuureja ja on sotia, on kaikkea, kaikkea, kaikkea!
Ja sitten olet sinä.
Mietiskelet siinä, että mitähän sitä tänään tekisi vai tekisikö mitään? Mitä suurimmalla todennäköisyydellä – arvaan, koska tapaan työssäni monenlaisia jahkailijoita; älä kerro heille, mutta juuri heitä en suostu ottamaan asiakkaikseni, vaikka maksaisivatkin – olet suunnilleen samassa paikassa henkisesti kuin missä olit vuosi sitten. Tai kaksi. Tai ehkä jopa kymmenen.
Älä peljästy, en syytä sinua siitä. Näin se pääkoppa toimii.
Evoluutio tuottaa uutta, ja mielesi vastustaa sitä.
Sinun mielesi tahtoo olla ihan juuri siinä, missä se on ollut ennenkin. Sinun mielesi vastustaa kehitystä, harjoittelua ja eteenpäin menemistä, ja kuvittelee samalla pääsevänsä eteenpäin johtajana, puolisona tai vanhempana.
Eikös se ollut se klassinen määritelmä hulluudesta? Että tekee samoja juttuja ja ajattelee samoja ajatuksia kuin aina, mutta haluaa uusia, parempia tuloksia.
Oli se!
Joten kuule, ystäväni – kuten Joose Keskitalo yleisöään kollektiivisesti kutsui keikallaan – kun sanon sinulle lujan lempeästi…
…herää nyt juma***ta siitä Ruususen unestasi.
Mikään ei muutu, ellet sinä sitä muutosta tee.
Muuten menet edes samoin eväin kun olet tähän asti matkannut. Tarttumattomia mahdollisuuksia on sitten kiva muistella, silloin joskus – tulevaisuudessa. Tai seuraavassa elämässä, silloinhan se mahdollisuus sitten tulee.
Joko kehityt tai taannut.
Molemmista saat maksaa.
Sinä kaukonäköisenä, viisaana ja evolutiivisena olentona valitset, kumman hinnan kustannat.
