Vuoden lopussa minulla on ollut tapana tehdä uudenvuodenkatsaus. Katsaukseni jakautuu kahteen osaan: mitä hyvää on tapahtunut kuluvana vuonna, ja mitä haluan tehdä eri tavalla tulevana vuotena.
Molempia katsauksia varten minulla on oma kansio. Ne ovat pieniä kalenterikäyttöön tarkoitettuja kuuden renkaan rengaskansioita (“Six-Ring Binder”), jollaisia usein löytää kirpputoreiltakin.
Ensimmäiseen kansioon talletan kuluneen vuoden kohokohdat, yleensä viisi kappaletta. Joinain vuosina merkitsen enemmänkin.
Voin jopa jakaa vuoden neljään osaan ja merkitä jokaiselle kaudelle muutaman kohokohdan. Kohokohtien tallettamisen teen siksi, että muistaisin olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, jota elämässäni on ollut.
Toista kansiota kutsun elämänkalenteriksi. Se liittyy tulevaisuuteen. Elämänkalenteriin olen kirjoittanut ylös kolme kohtaa: (1) elämäntehtäväni /-tarkoitukseni /-missioni / -visioni; (2) ammatilliset päämääräni (pitkän ja lyhyen tähtäimen); (3) vuoden tavoitteeni.
Vuoden tavoitteet jaan elämänalueiden mukaan ammatilliseen, harrastuksiin liittyvään ja henkilökohtaiseen kasvuun liittyvään. Yksi tai kaksi tavoitetta aluetta kohden, siis 3–6 yhteensä.
Joskus olen myös antanut vuodelleni teeman, kuten ”raha” tai ”kunto” tai muu vastaava.
Kuvallisesti seuraavan vuoden tavoitteet näyttävät tältä:
| AMMATILLINEN TAVOITE | HARRASTUSTAVOITE | HENKILÖKOHTAINEN KASVU |
| 1. | 1. | 1.
|
| 2. | 2. | 2.
|
Tavoitteet yritän pitää selkeinä, mitattavina ja hauskoina.
Esimerkiksi: ”Liikevaihdon kasvattaminen 25%.”
Tai: ”Kiertue Euroopassa keväällä yhtyeeni kanssa.”
Tai: ”Liikun kolmesti viikossa ympäri vuoden.”
Tulevaan vuoteen on mukava valmistautua arvioimalla mennyttä ja suunnittelemalla tulevaa.
Kirjoittaessani listaa kuluneen vuoden kohokohdista elän ne uudelleen. Kun laitan listan kansioon, tiedän löytäväni kuluneen elämäni kohokohdat yhdestä paikasta dementian aloittaessa joskus tuonnempana askelluksensa.
On myös mukava arvioida elämäänsä ja katsoa, mihin suuntaan sen haluaisi menevän tulevana vuotena. Se tuo miellyttävän itseohjautuvuuden tunteen.
Tavoitellessamme elämässämme asioita luomme tietoisesti tulevaisuuttamme.
Sen rakentaminen on lopulta kuitenkin vain häivähdys olemisemme todellisesta suuruudesta: yksinkertaisen, tasapainoisen ja monipuolisen elämän myötäsyntyisestä onnellisuudesta, joka ei milloinkaan ole tavoittelemisen vaan uudelleen löytämisen tulos.
Kuuntele juttu alta:
