Eläminen on ihanaa.
Se näkyy kaikessa elollisessa luontaisena kasvuna, hyvyytenä, rakkautena, kauneutena ja ilona.
Ihmisenä eläminen on kärsimystä. Ei välttämättä juuri nyt – tai ehkä juuri nyt – mutta ennemmin tai myöhemmin.
Erilaiset vapauttavan filosofian perinteet ovat tutkineet tätä kysymystä: jos kerran eläminen on ihanaa, miksi sitten kärsimme? Miten koettu kärsimys syntyy ja voidaanko siitä vapautua? Kuka on kärsimyksen ja ilon keskellä oleva keskuskokemus tai “minä”? Onko sillä nimeä, rajaa tai paikkaa?
Yleensä vastaamme tähän “kyllä on”, ja lisäämme vastaukseen oman nimemme.
Samastamme yksinkertaisen peruskokemuksemme – elossa ja hereillä olemisen tunteen – aikaan, paikkaan ja identiteettiin.
Vapaa elämä alkaa tuon samastumisen kriittisestä tarkastelusta.
Tarkastelun seurauksena ilo ja tyytyväisyys nousevat luonnollisesti, pakottamatta ja itsestään. Ei ole tarvetta “tulla joksikin” tai “todistaa itseään muille”, tai kietoa itseään muihin sijaistoimintoihin. Luontainen ilo on tälläkin hetkellä läsnä puhtaana olemassaolon tunteena, joka meille näyttäytyy huomiokyvyn muodossa.
Tuossa huomiokyvyssä ilmaantuvat kaikki kokemasi tunteet, ajatukset ja käsitteet. Osa tunteista, käsitteistä ja ajatuksista vastaa todellisuutta, eli sitä mikä juuri nyt on.
Kun ajatuksemme, tunteemme ja käsitteemme todellisuudesta eivät vastaa sitä, mitä on, kärsimme, koska todellisuus ei mennyt niin kuin halusin sen menevän.
Tässä kohtaa voimme aina kysyä: “Mikä juuri nyt on vialla, jos en ajattele sitä?”
Kun kokemuksesi on linjassa todellisuuden kanssa, sisällissota sinun ja muun maailman kanssa päättyy.
Silloin koettu minä ja koettu muu maailma ovat yksi kokemus. Joskus tätä sanotaan ykseydeksi. Sitä voi sanoa myös taikinaksi, jos tahtoo.
Tavallisessa, arkisessa, vähemmän vapaassa elämässä koetut tunteet, ajatukset ja käsitteet vastaavat harvoin todellisuutta.
Tavallisessa elämässä ensimmäinen kokemus on kokemus maailman navasta nimeltä “Minä”.
Toinen kokemus, joka välittömästi seuraa sitä, on: “…ja jotain on nyt pielessä.”
Näiden kokemuksien todellisuutta ei juuri tule kyseenalaistettua ennen kuin “minuna olemisen” kokemus alkaa tuottaa enemmän kärsimystä kuin iloa.
Jokainen keskuskokemus, jokainen minä, kuvittelee olevansa maailman napa.
Minän kokemus ilmaantuu kuitenkin jossakin.
Tuo jokin edeltää minän kokemista.
Jos minän kokeminen häipyy, mitä jää jäljelle?
Se, mitä huomaat ennen kuin huomaat mitään muuta, on se, mitä jää jäljelle – ja sinä olet se.
Tätä on eläminen vailla minuuden käsitettä – käytännöllistä vapaan elämän filosofiaa.
Siitä alkaa elämä, jota leimaa sisäisen rauhan kokemus.
Tässä elämässä olet perustavalla tasolla vapaa stressin juurisyistä – todellisuutta vastaamattomista ajatuksista, tunteista ja käsitteistä. Olet luultavasti myös tehokkaampi työssäsi ja taitavampi ihmissuhteissasi niin toimistolla kuin kotona.
Tätä elämää leimaa muutama ominaisuus:
- vapaus käsitteistä mutta kyky käyttää käsitteitä
- vapaus ajatuksista mutta kyky käyttää ajatuksia
- vapaus tunteista mutta kyky käyttää tunteita
Tämä elämä – sanotaan sitä vaikka vapaaksi elämäksi – on prosessi, joka alkaa siitä hetkestä, kun näemme käsitteitä, ajatuksia ja tunteita yhteen liimaavan keskuskokemuksen eli minän olevan vain yksi miljardeista kokemisen kohteista.
Se on alkupiste, ei päätepiste.
Tähän kokemukseen havahtuminen tai herääminen ovat kaikki elämänmittaisen prosessin lähtölaukauksia. Tuo laukaus voi lopettaa “etsimisen”, mutta samalla se käynnistää selkeyttämisen. Minän keskuskokemus pyrkii palaamaan jatkuvasti, automaattisesti ja refleksinomaisella tavalla takaisin puikkoihin. Tämä tuntuu hämmentävältä, jos on juuri nähnyt minän olevan vain yksi miljardeista havaitsemisen kohteista.
Hämmennys kuuluu asiaan, ja se on osa selkeytymisen prosessia.
Huolimatta siitä, mitä olemme itsellemme uskotelleet gurujen ja tietäjien kirjoista, puheista tai luennoista, jokainen vapaaseen elämään havahtunut saa – tai ainakin kannattaisi – työstää ja tarkkailla kuvitellun hahmonsa, keskuskokemuksena toimineen minän, temppuja, oikkuja ja elämänmittaisen ehdollistumisen tuloksena syntyneitä kaavoja – kunnes ne vähitellen hälvenevät, laantuvat ja menettävät tehoaan (noustakseen jälleen pintaan, ja jälleen laantuakseen).
On hyvä oivaltaa, että myös Buddha kaipaa terapiaa.
Kuten filosofi Ken Wilber sanoo, pelkkä havahtuminen (Waking Up) ei yksin riitä. Tarvitaan myös selkeytymistä (Clearing Up) ja oman hahmon kaavojen näkemistä (Cleaning Up). Kun tähän lisätään vielä keskushahmon – kuviteltu tai ei – ajattelun ja muiden piirteiden kypsyminen (Growing Up), ollaan tasapainoisen ja kestävän henkisen kehityksen äärellä.
Vapauttava filosofia -ohjelma toimii johdatuksena tähän.
Metodina on vuorovaikutteinen filosofinen dialogi.
Ohjelmaan kuuluvat kuukausittaiset one-on-one -tapaamiset, Zoomilla tai Teamsissa, kolmen kuukauden ajan.
Vapaan elämän filosofia – coaching-ohjelman sijoitus on 950,00 € + alv (24%).
Jos olet kiinnostunut ohjelmasta, ota yhteyttä.