Pitääpä tunnustaa, että inhoan erilaisia päälle liimatun kuuloisia, väkisin väännettyjä ja sisällöllisesti onttoja johtajuus-käsitteitä: hyvejohtajuus (onko olemassa pahejohtajuutta?), arvojohtajuus (arvovapaata johtajuutta?), syväjohtajuus (pintajohtajuutta?) ja niin edelleen.
Siispä keksin kostoksi omani katsellessani Pier Paolo Pasolinin elokuvaa Matteuksen evankeliumi.
Elokuva on kuvaus Uuden testamentin ensimmäisestä evankeliumista. Voidaan puhua jopa alkuteokselle kirjaimellisesti uskollisesta filmatisoinnista. Dialogi noudattaa melko lailla suoraan Matteuksen evankeliumin tekstiä.
Italian maaseudulla kuvatussa ja pitkälti amatöörinäyttelijöiden voimin tehdyssä elokuvassa on avainkohtaus.
Siinä Jeesus kohtaa ensimmäiset opetuslapsensa tepastellessaan Galileanjärven rannalla, mieli täynnä uskonnollisia ajatuksia. Simon ja Andreas, veljekset, ovat verkkojensa kimpussa, elantoaan tienaamassa. Ilma on tyven. On hyvä aika lähteä kalaan. Vaan mitä tekee Iso J?
Iso J sanoo:
“Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”
Mitä tekevät kaksi aikuista, rehellistä työmiestä? Räkättävät pirullisesti ja jatkavat kalojen perkaamista? Haistattelevat? Heittävät verkoista kampelat Jeesuksen päälle?
Eivätpä tee mitään noista.
Mitä sitten käy?
Kuuntele alta!
