Saippua arkisessa käytössä on melko tuore keksintö.
Kirjassaan Clean: The New Science of Skin James Hamblin kertoo miten saippuan rinnalle luotiin uusia tarpeita. Kun ensin pestiin ihoa kuivattavalla saippualla, tarvittiin kosteuttavia voiteita. Ja kun partaa leikattiin, oli syytä varata siihen ihan oma, ainutlaatuinen saippuansa: partavaahto.
Kun Albert Einsteinilta kysyttiin miksi tämä ei käyttänyt tuota uutta mullistavaa keksintöä, hänen tiedetään sanoneen: “Kaksi saippuaako? Se on liian monimutkaista!”
Einsteinilla oli liian kiire suhteellisuusteoriansa kanssa, jotta olisi ehtinyt tekemään arkisesta elämästään liian monimutkaista. Kaikki, mikä ei ollut hänen päämääränsä suuntaan, oli sitä vastaan. Tuollainen keskittyminen – minä sanon sitä relevantin informaation periaatteeksi – on tyypillistä yrittäjille, hulluille, ja neroille.
Yrittäjän päivä on tätä kirjoittaessani huomenna, 5. syyskuuta. Se on hullujen päivä, sopeutumattomien päivä, kaikkien niiden päivä, joille arki tuottaa liikaa kaaosta, jota pitää vältellä ja jonka edestä pitää raivata esteitä. Se on päivä kaikille meille, jotka olemme kyvyttömiä oikeisiin töihin, ja olemme sen vuoksi tehneet itsellemme uran paljon suuremmalla vaivalla kuin jos olisimme vain menneet töihin.
Mutta kyllä se sitten palkitseekin.
Minä aion palkita tänään itseni amerikkalaisella parranajolla turkkilaisessa parturissa, koska partavaahto – äh, mikä vaiva!
