Kohta on tulossa vuoden kolmanneksi hienoin juhla, nimittäin Halloween. Sen edelle menevät vain joulu ja pääsiäinen.
Koska Halloweenina pitää olla kauheaa, olen sen kunniaksi askarrellut luotettavan listan. Sen avulla voi tehdä elämästään paljon nykyistä kauheampaa. Tässä siis kymmenen vihjettä stressin lisäämiseen, jos asiat tuntuvat nykyisellään menevän liian helposti ja löysin rantein.
- Ajattele tauotta. Mitäpä sitä ihminen päällään tekisi muuta kuin pitäisi sitä jatkuvassa ON-asennossa? Ajattele siis koko ajan, silloinkin kun siitä ei ole mitään hyötyä. Kun seisot liikennevaloissa, mieti ja suunnittele tulevaa. Ja tästä hetimiten kohtaan kaksi.
- Huolestu asioista. Ajattelemaan kun olet ruvennut, niin mieti miten paljon voi mennä pieleen. Kohta varmaan puhkeaa rengas jossain. Tai katkeaa vesijohto. Tai tulee tyrä. Unohda kaikki ne tavat, joilla sinua ja universumia kannatellaan jatkuvasti: unohda planeettojen pyöreys, säännönmukaiset kiertoradat ja isovarpaasi. Ilman niitähän kaatuilisit alvariinsa. Unohda ne! Huolestu sen sijaan! Olet jo hyvässä vauhdissa, joten jatketaan.
- Käännä kaikki negatiiviseksi. Mitä sitten, että se on kamalan epärealistinen tapa nähdä todellisuus. Sinulla on oikeus näkökulmaasi! Älä anna optimistisen huuhaan tulla kärsimyksesi tielle. Kun oikein kunnolla näet lasin puolityhjänä, tiedät ainakin voivasi vaikuttaa asioihin ja todellisuuteesi. Sitä paitsi, varaudut jo hyvissä ajoin vääjäämättömiin onnettomuuksiin kun olet ne kuvitellut mielessäsi jo moneen kertaan ennalta. Olet voittaja! Tiesit jo tämän! Eihän siitä mitään tullut! Olit oikeassa! Onnittele itseäsi ostamalla kahvi ja kaada se sitten syliisi, noin niin kuin varmuuden vuoksi.
- Lisää kännykän käyttöä. Huuhaadokumentit, kuten Social Dilemma (Valvontatalouden vaarat) antavat ymmärtää, että puhelinten ja nettiselainten viihde- ja addiktiokäytöstä on kaikenlaista haittaa. Varmaan niinkin. Anna sinä sen sijaan palttua holhoukselle, ja lisää kännykkäsi käyttöä. Laita enemmän kuvia Instagramiin, jotta voit neuroottisesti seurata paljonko niistä tykätään. Jos niistä ei tykätä tarpeeksi, poista ne äkkiä. Voit myös olla laittamatta kuvia Instagramiin siitä pelosta, että niistä ei kuitenkaan tykätä, ja ne eivät anna sinusta riittävän mairittelevaa kuvaa. Valinta on sinun! Anna mennä, nyt ollaan jo hyvässä laskukiidossa!
- Vähennä liikuntaa. Uiminen on inhottavaa, siinä kastuu. Painot ovat raskaita, ja pyrkivät pysymään kohti maata, kuten niiden kuuluukiin. Juokseminen on ruman näköistä ja tuottaa hikeä. Tutkimuksetkin jo osoittavat miten inhottavalla tavalla liikunta vähentää stressiä. Huh! Onneksi sinä olet kasaamassa näiden ohjeiden avulla itsellesi oikein kunnon painekattilaa, ja tajuat jättää monimuotoisen liikunnan onnellisille idiooteille ympärilläsi. Hyvä sinä!
- Älä lue. Se on hidasta. Siitä tulee ajatuksia, jotka saattavat haastaa rauhoittavaa kärsimystäsi. Eikö olekin ihanaa olla mielummin oikeassa kuin olla rauhassa? On se! On hienoa antaa minkään uuden tulla häiritsemään omaa kuplaa, ja valita ihan tietoisesti ja ennaltaehkäisevästi Carol Dweckin lanseeraama muuttuttomuuden asenne epämiellyttävän ja raskaan kasvun asenteen sijaan. Joten, jos luet (ja mieluiten älä lue), niin lue Twitteristä päivänpolttavat ja Alibia silloin tällöin.
- Lopeta nyt jumalan rakkauden tähden tekemästä mitä huvittaa. Kun oikein huolella stressaat, niin kaikenlainen elokuvan katselu, tai ompelu, tai lehtien lukeminen, tai metsäretkeily eväiden kanssa tulee lopettaa alkuunsa. Sellaiset laskevat kierroksia vaarallisen alas, ja mitä siitä sitten seuraa? Tiedät kyllä: perikato, puutuminen ja olemattomiin häviäminen. Kuten Gurdjieff sanoi, kaikkein vaikeinta ihmiselle on luopua kärsimyksestään, ja sitä luopumista me emme nyt ollenkaan tavoittele.
- Usko, että sinä olet vastuussa kaikesta. Ajattele miten yksinäiseen universumiin sinut on heitetty. Okei, et ehkä vastannut omasta syntymästäsi (vaikka toisaalta, ehkä vastasitkin: karma, jne.), mutta sen jälkeen olet aika pirun yksin. Okei, mitä sitten, jos länsimaiden infrastruktuuri on aika käsittämättömän toimivaa (älä ajattele esimerkiksi miten hyvin viemärit, sähköverkot tai lentokentät pääpiirteittäin toimivat) ja että eliniän odote on kasvanut kuin Homer Simpsonin sänki. Mitä näistä? Piupali paupali niistä! Yksin ollaan! Äläkä ainakaan ajattele mitään jumalan kämmenellä -juttuja sen suhteen, että elämäsi kulkee noin niin kuin pääpiirteittäin parasympaattisesti, ikään kuin itsestään, kunnes ajattelusi ja kunnon kärvistelysi kautta astut sen tielle. Älä sellaisia mieti! Se on jumalanpilkkaa tässä stressidemiurgien ajassamme!
- Pidä kaikki asiat mielessäsi. Älä sitten missään nimessä kirjoita asioita paperille muistiin. Se on no-lo-a! Älä tee päivälle työlistoja. Tai jos teet, unohda kolme asiaa päivässä – laita listalle kaikki asiat mitä ikinä keksit niin, että varmasti tunnet päivän jälkeen olevasi oikein huolella jäljessä kaikesta. Unohda kalenterit, ja ylpeile sillä, miten kaikki pysyy päässäsi. Sen varmasti muutkin huomaavat.
- Pidä itsesi kireänä. Jos alkaa stressata, lisää liikunnan määrää. Aina voi juosta enemmän, pidemmälle, rankemmin, ahdistavammin. Tee pitkiä päiviä ja unohda lapselliset tauot. Unohda myöskin työajat: ota kännykkä heti heräämisen jälkeen naaman eteen ja valele kasvosi sen kirkkaalla, luonnollisella valolla. Tähän kaikkeen meidät ihmiset on tehty: kantamaan vastuu kaikesta, suorittaamaan, näkemään asiat jo ennalta rikkonaisina – koska kaiken tämän avulla voimme ainakin kokea olevamme olemassa.
Sillä mikä parempi keino olisikaan kokea olevansa olemassa, kuin kokea kauheaa tuskaa, painostavaa stressiä ja kiireen tuntua.
Ja miten kamala sen vaihtoehto olisikaan?
Jos jättäisit pois, edes hetkeksi, tuon stressin mukana tulevan olemassaolon tunteen, voisit vaikka — klups! — kadota…
…voisit kadota siihen suureen tyhjään nimettömyyteen, siihen mysteeriin, jonka näläksi henkisyyttä, taidetta ja uskonnollisuutta sanotaan: siihen kaikkeen, jonka erillisenä osana olet tottunut näkemään sen yhden ainoan asian tässä todellisuudessa, jolle et voi löytää ensimmäistäkään loogista, kestävää, argumentoinnin kautta rakennettavaa perustetta: sinua kokonaisuudesta erillisenä olentona.
Koska, jos sitä oikein mietit, sinua on vaikea perustella. On näkymä, on ajatuksia, on tuntemuksia, on tunteita. Niitä on. Sinua niiden kokijana – no, vakuuta itsesi. Kokeile: yritä löytää jotain pysyvää noiden säätilojen lailla ohimenevien juttujen lisäksi. On kaavoja – totta kai – mutta missä on se rakenne, johon nuo kaavat kiinnittyvät?
Testaa, jos et muuten, niin piruuttasi.
Halloween on siihenkin otollista aikaa.
