Hyvinvoinnista puhuttaessa on kaksi yleistä ongelmaa.
Ensimmäinen ongelma on liiallinen yksinkertaisuus. Toinen ongelma on liiallinen monimutkaisuus.
Asioista tulisi tehdä, Albert Einsteinin sanoin, niin yksinkertaisia kuin mahdollista – mutta ei sen yksinkertaisempia. Tahtoo sanoa, että on olemassa raja, jonka alapuolella jutut muuttuvat tyhmiksi. Tuon rajan yläpuolella jutuista tulee korkealentoisia. Tuolla rajalla asiat ovat kuin pikkukarhun puuro: juuri sopivia.
Joskus tuntuu juuri sopivalta.
Toyotan tehtailla kehitetyn Lean-filosofian mukaan auton kojelauta on esimerkki sopivasta määrästä mittareita. Jos auton kojelauta muistuttaisi lentokoneen ohjaustaulua, ei ajamisesta tulisi mitään. Informaatiota olisi liikaa, ja iso osa siitä olisi vieläpä epäoleellista.
On siis oltava oikea määrä oikeaa informaatiota.
Ajatellaan samaa suhteessa hyvinvointiin.
Päivä jakautuu kolmeen osaan. Aikaan ennen työtä; työaikaan; ja työn jälkeiseen aikaan.
Ensimmäinen askel hyvinvoinnin edistämisessä on erottaa nämä toisistaan. Jokainen aika on oma elämänalueensa, jolla on omat tarpeensa, tavoitteensa ja onnistumisen merkkinsä.
Toinen askel on määrittää jokaiselle ajalle “onnistumisen mittari”. Ennen työtä tarvitsemme energiaa ja innostusta. Työssä tarvitsemme keskittymistä oleelliseen. Työn jälkeen tarvitsemme irtautumista työstä.
Näin saadaan kolme hyvinvoinnille välttämätöntä ja riittävää ehtoa:
- Ennen työtä kyky innostua
- Työn aikana kyky keskittyä
- Työn jälkeen kyky irtautua
Nämä kolme kykyä muodostavat hyvinvoinnin kojetaulun.
Jokaisen avulla voidaan mitata erilaisia asioita. Ennen työtä voit mitata aamuvoimistelua, meditaatiota, varjotyötä tai lukemista. Työn aikana voit mitata A-töiden valmiiksi saattamista. Työn jälkeen voit mitata uudistaviin ja kivoihin harrastuksiin / perheeseen / ystäviin käytettyä aikaa.
Voi kuulostaa pikkutarkalta. Voi kuulostaa monimutkaiselta. Voi kuulostaa miltä tahansa. Minä pidän näitä kolmea mittaria kuitenkin riittävän moniulotteisina ja tarpeeksi yksinkertaisina, jotta ne kattavat sen yksinkertaistuksia kaihtavan olennon – ihmisen – jonka hyvinvoinnista on kysymys.
